1/09/2018

Ensimmäiset fiilikset Skotlannista

Niin. Otsikko sen aika hyvin kiteyttää. Muutama asia on muuttunut sitten viime postauksen, mutta suurin muutos lienee, etten asu tällä hetkellä enää Suomessa. Pakkasin mun elämän matkalaukkuun ja lähdin Skotlantiin ja täällä sitä sitten vietän seuraavat neljä-viisi kuukautta.

Tämä on nyt viides päivä Skotlannissa.
Näin parin päivän asettautumisen jälkeen ajattelin jakaa muutamia havaintoja.

IMG_1357.jpg

Liikenne on kaoottinen. Ei pelkästään "vääränpuoleinen" liikenne aiheuta sydämentykytyksiä, vaan yleisesti paikallisten tottumukset ylittää katu. Siellä ne puikkelehtii autojen välistä, kun itse tuskastelen suojateiden perään ja ihmettelen kuinka vähän aikaa vihreät valot palavat jalankulkijoille. Edelleen katson tuttuun tapaan väärästä suunnasta, että tuleeko autoja.

Supermarketissa hämmennyin kuinka kassalla toimitaan. Suomessa olen tottunut, että ostoksia pakataan, ne maksetaan ja jatketaan pakkausta, mutta ei täällä. Ostosten pakkauspäädyssä on vain yksi pieni tila ja maksu hoidetaan vasta, kun tavarat ovat kauppakassissa. Henkilökunta on ollut myös hämmentävän ystävällistä. Ensimmäisellä kerralla sain kehuja hiuksistani, minkä johdosta menin ihan lukkoon.

P1010720-Edit.jpg

Jaettu keittiö vaatii näin omaa rauhaa arvostavana totuttelemista. Tiedättekö sen tunteen, kun et ole yhtään sosiaalisella tuulella ja haluat vain olla puhumatta kenelläkään ja pahin pelkosi on, että joku kämppiksistä tulee yhtaikaa keittiöön. Mulle on edelleen mysteeri, että keiden kanssa jaan keittiön, koska tähän mennessä olen tavannut yhden neljästä. Alan jo epäillä muiden olemassaoloa, mutta kummasti jääkaappiin ruokaa on aina ilmestynyt.

Asunnossa on kylmä. Tein tänään luultavasti koko reissun parhaan ostoksen, kun löysin keskustaan tutustuessani fleeceviltin. Kylmyydestä tulikin mieleen, että koko kaupunki oli sekaisin, kun yksi yö pakkasta oli ollut jopa -6. Kyllä siinä suomalaisena sai silmiä pyöritellä, kun julkinen liikenne ei kulkenut normaalisti ja koko paikka oli kuin maailmanlopun äärellä..

IMG_1340.jpg

Ehkä tämä ei olekaan hullumpi paikka näin alkushokin jälkeen.

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

9/21/2016

Kolme kuukautta myöhemmin

Hei. Moi. Terve. Heipähei.

Tämä tuntuu niin oudolta. Siitä on nyt rapiat kolme kuukautta, kun viimeksi tuijotin tätä tyhjää tekstikenttää. On tapahtunut niin paljon kaikkea, että en mä tiedä edes mistä aloittaa.

Viime kerralla me jäätiin Barcelonan jälkeisiin tunnelmiin. Ehkä siitä olisi hyvä jatkaa.

IMG_7338.jpg

Mä kirjoitin ja valokuvasin koko kesän työkseni. Kävin tapahtumissa ja tilaisuuksissa, kuuntelin ihmisten tarinoita ja mietteitä, kuvittelin mielessäni natsaavia otsikoita. Elin toimittajan arkea, jossa kalenteri oli täynnä merkintöjä ja tapaamisia, eikä vapaa-ajalla tehnyt mieli kirjoittaa ja valokuvata vielä vähän lisää.

IMG_0469.jpg

Kun vuosi sitten surkuttelin, että haluan tänäkin vuonna festareille, se kyllä toteutui. Yhtenä päivänä Kainuun Musiikkijuhlat, seuraavana iltana jakamassa drinkkiä E-Typen kanssa Nallikarissa. Bäkkäri ja Softenginen pojat. Teleks ja tuulilasin nurkkaan. Egotrippi ja matkustaja.

IMG_9524.jpg

Mun kesä oli ikimuistoinen, opettavainen, stressaava, elämyksiä täynnä.

Illat juostiin pokémoneiden perässä ja mietittiin elämän tarkoitusta, kun serverit kaatuivat.

Ja kohti uusia seikkailuja ollaan menossa. Ensi viikolla Lontoo ja matkakuume on huipussaan.

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

6/01/2016

Barcelona

IMG_7865.jpg IMG_7306.jpg IMG_7631.jpg IMG_7421.jpg IMG_7425.jpg

Iiiiii! Huikeat kuusi päivää Barcelonassa ovat nyt takanapäin. Vaikka tässä on nyt pari päivää ehtinyt totutella ajatukseen, että Suomessa sitä ollaan taas, niin on jotenkin vaikea summata pääkohtia järkevästi tähän postaukseen. Niin paljon tuli koettua kaikkea uutta, että pää on vieläkin pyörällä.

Mulle tämä meidän Barcelonan reissu oli ensimmäinen sellainen, että lennetään jonnekin kauemmas, eikä vain laivalla mennä Tallinnaan tai Tukholmaan. Onneksi matkatoverini Tuuli on kokeneempi maailmanmatkaaja, jotenka ei ihan ummikkona tarvinnut ihmetellä, että mites kaikki turvatarkastukset sun muut lentokentällä.

Mähän olin ihan äimän käkenä, kun näin palmut ensimmäistä kertaa. Tuijottelin niitä ihan hölmönä vielä seuraavanakin päivänä ja sitä seuraavana. Ja kirkas merivesi oli jotain niin ihmeellistä, samoin vessan ovet, jotka aukesivat väärään suuntaan.

Meidän hotelli tai oikeastaan oma huoneisto oli ihan huippu paikalla. Metro löytyi ihan kulman takaa, rannalle pääsi näppärästi jalan ja totta kai sydäntä lämmitti kahden korttelin päästä löytyvä Lidl. Niin ja nähtävyyksiä näkyi jo ulos kadulle astuessa, joista hyvänä maamerkkinä toimi Torre Agbar pilvenpiirtäjä.

Mutta summa summarum, meidän reissu oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Mikään ei jäänyt harmittamaan, että voi kun ei nyt ehditty tuolla ja tuolla käymään. Eikä eksytty, ainakaan pahasti, saatiin herttaiselta naiselta reittiohjeet ennen kuin oltiin ihan totaalisen hukassa. Metrostakin selvittiin. Ja takaisin Suomeen.

Tämä postaus on nyt tällainen kevyt startti Barcelona-aiheisille postauksille, joita tiputtelen tässä kesäkuun aikana sitä mukaan, kun saan matskut valmiiksi. Siihen saakka, moikka! :-)

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This