9/21/2016

Kolme kuukautta myöhemmin

Hei. Moi. Terve. Heipähei.

Tämä tuntuu niin oudolta. Siitä on nyt rapiat kolme kuukautta, kun viimeksi tuijotin tätä tyhjää tekstikenttää. On tapahtunut niin paljon kaikkea, että en mä tiedä edes mistä aloittaa.

Viime kerralla me jäätiin Barcelonan jälkeisiin tunnelmiin. Ehkä siitä olisi hyvä jatkaa.

IMG_7338.jpg

Mä kirjoitin ja valokuvasin koko kesän työkseni. Kävin tapahtumissa ja tilaisuuksissa, kuuntelin ihmisten tarinoita ja mietteitä, kuvittelin mielessäni natsaavia otsikoita. Elin toimittajan arkea, jossa kalenteri oli täynnä merkintöjä ja tapaamisia, eikä vapaa-ajalla tehnyt mieli kirjoittaa ja valokuvata vielä vähän lisää.

IMG_0469.jpg

Kun vuosi sitten surkuttelin, että haluan tänäkin vuonna festareille, se kyllä toteutui. Yhtenä päivänä Kainuun Musiikkijuhlat, seuraavana iltana jakamassa drinkkiä E-Typen kanssa Nallikarissa. Bäkkäri ja Softenginen pojat. Teleks ja tuulilasin nurkkaan. Egotrippi ja matkustaja.

IMG_9524.jpg

Mun kesä oli ikimuistoinen, opettavainen, stressaava, elämyksiä täynnä.

Illat juostiin pokémoneiden perässä ja mietittiin elämän tarkoitusta, kun serverit kaatuivat.

Ja kohti uusia seikkailuja ollaan menossa. Ensi viikolla Lontoo ja matkakuume on huipussaan.

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

6/01/2016

Barcelona

IMG_7865.jpg IMG_7306.jpg IMG_7631.jpg IMG_7421.jpg IMG_7425.jpg

Iiiiii! Huikeat kuusi päivää Barcelonassa ovat nyt takanapäin. Vaikka tässä on nyt pari päivää ehtinyt totutella ajatukseen, että Suomessa sitä ollaan taas, niin on jotenkin vaikea summata pääkohtia järkevästi tähän postaukseen. Niin paljon tuli koettua kaikkea uutta, että pää on vieläkin pyörällä.

Mulle tämä meidän Barcelonan reissu oli ensimmäinen sellainen, että lennetään jonnekin kauemmas, eikä vain laivalla mennä Tallinnaan tai Tukholmaan. Onneksi matkatoverini Tuuli on kokeneempi maailmanmatkaaja, jotenka ei ihan ummikkona tarvinnut ihmetellä, että mites kaikki turvatarkastukset sun muut lentokentällä.

Mähän olin ihan äimän käkenä, kun näin palmut ensimmäistä kertaa. Tuijottelin niitä ihan hölmönä vielä seuraavanakin päivänä ja sitä seuraavana. Ja kirkas merivesi oli jotain niin ihmeellistä, samoin vessan ovet, jotka aukesivat väärään suuntaan.

Meidän hotelli tai oikeastaan oma huoneisto oli ihan huippu paikalla. Metro löytyi ihan kulman takaa, rannalle pääsi näppärästi jalan ja totta kai sydäntä lämmitti kahden korttelin päästä löytyvä Lidl. Niin ja nähtävyyksiä näkyi jo ulos kadulle astuessa, joista hyvänä maamerkkinä toimi Torre Agbar pilvenpiirtäjä.

Mutta summa summarum, meidän reissu oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Mikään ei jäänyt harmittamaan, että voi kun ei nyt ehditty tuolla ja tuolla käymään. Eikä eksytty, ainakaan pahasti, saatiin herttaiselta naiselta reittiohjeet ennen kuin oltiin ihan totaalisen hukassa. Metrostakin selvittiin. Ja takaisin Suomeen.

Tämä postaus on nyt tällainen kevyt startti Barcelona-aiheisille postauksille, joita tiputtelen tässä kesäkuun aikana sitä mukaan, kun saan matskut valmiiksi. Siihen saakka, moikka! :-)

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

5/19/2016

Viimeaikaisia puuhasteluita

IMG_6099 (2).jpg

Mulla soi Spotifystä Paras fiilis! -lista. Fiilistelen tätä jo kolmatta päivää putkeen.

IMG_6073 (2).jpg

Ahertanut valmistujaislahjojen parissa. Mä olen vallannut koko olohuoneen niiden tekoa varten, kaikki välineet kätevästi sekaisin lattialla. Harmi kyllä en voi paljastaa vielä mittää, ettei yllätykset mene piloille. Ehkä mä jaan lopputulosten helmiä, kunhan juhlahuumasta on ensin toivuttu.

Innostuin toissa yönä klikkaamaan Sekaisin-sarjan ensimmäisen jakson ennen nukkumaanmenoa ja kohta sitä kello kolme yöllä oltiin hiippailemassa hakemaan yöpalaa. Oli niin koukuttavan hyvä, että aamuyöhön katsottiin ja hykerreltiin mustalle huumorille.

IMG_6092 (2)-Edit.jpg

Ollaan käyty Murun kanssa ulkona lenkillä sään salliessa. Se on niin tykännyt kävellä edestakaisin läheistä metsäpolkua. En vaan tiedä uskaltaako samoille suunnille ihan heti mennä, kun viime kerralla koin ei-niin-kivan-yllätyksen. Huumeneula tai ei, hyvin epämääräinen sellainen, ei tehnyt mieli jäädä sen pahemmin ihmettelemään, kissa kainaloon ja äkkiä pois. Hyi.

Olen monena päivänä editoinut yömyöhään videota. Valehtelematta lähes tulkoon vuorokauden tunnit täyttävän editoinnin tulos oli alle kolmen minuutin leipomiselämys.

IMG_6037 (2).jpg

Mä en vaan jotenkin hahmota koko asiaa, että kolmen päivän päästä olen matkalla kohti Barcelonaa. Ihan hassua miten syksyisestä wa-viestin idean poikasesta kaikki lähti. Me ollaan oikeasti lähdössä. Niiku aikuisten oikeasti. Ihan hullua.

Eniten mua jännittää ehdottomasti lentäminen, koska viimeksi ,ja sen ainoan kerran lentokoneessa olen istunut ysiluokalla, ja sekin oli niinkin kauas kuin Helsinkiin. Tänään pitäisi aloittaa miettimään, että mitäkäs sitä pakkaa mukaan, ettei tartte sunnuntaina pää kolmantena jalkana juosta kaupoissa, että ei apua tartteen vielä sitä tätä ja tuota. Ja pyykätäkin pitäisi, ettei sunnuntaina hiustenkuivaaja huuda viimeistä päivää.

En tiiä ehdinkö postailemaan ennen reissua tai ajastanko ensi viikolle mittää, mutta palaillaan viimeistään matkan jälkeen palmupuiden täytteisissä kuvissa. Niitä on nimittäin luvassa paljon.

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This