8/31/2014

Eilisen synttärisankari

"Ei se auta kuin vilkutella haikeat hyvästit teinivuosille"
hienopullo kello synttäritakki kortti suklaakelpaaaina
Moiksun! Arvaatte varmaankin, että kukahan se oikein vietteli eilen synttäreitään, ihan huisia, kakskymppisiä juhlittiin! Ja tokihan perjantaina tuli pyörähdettyä yökerhon puolella päivittelemässä miksei kukaan heilu tanssilattialla, ja mitä tämä musiikki nyt ei ole, mutta seurapuoli oli toki kunnossa, ei valittamista. Lauantainahan virallisesti mun synttärit oli, mutta sain porukoilta uuden talvitakin jo vähän ennakkoon ja mä nyt toivon todella, että olisi kylmä talvi, että ihanuus pääsisi mahdollisimman paljon käyttöön! Porukat eivät tosiaan oikein lämmenneet ajatukselle uudesta objektiivista, mutta jospa tuo takki lämmittäisi mua sitten keskellä hyytävää talvea. Ei sillä, että tämä vilukissa kiskaisi kyllä karvahupun päähänsä jo tepastellessaan baariin, kröh, mitä sitä pakkasia edes odottelemaan, eihän ulkona tarkene muutenkaan ilman lapasia pistellä menemään!

   Lauantainahan tosiaan tapahtui pieniä ihmeitä, nimittäin Niko lähti meikäläisen kanssa ihan suosiolla shoppailemaan synttäreiden kunniaksi, maailman kirjat ovat nyt kyllä sekaisin toden totta! Yli-ihanan kortin ja kellon lisäksi tämä vingutteli pankkikortiaan uusien farkkujen ja huivin merkeissä, kunnon hemmottelua synttärisankarille, kyllä kelpaa! Lisäksi me pistettiin pystyyn lettukestit, Tuuli tuli pitkästä aikaa yökyläilemään sieltä kaukaisesta kylän pahaisesta ( ja toi babylipsin, joka bloggaajan must-tuote!! ) ja totta kait laatikon kätköistä löytyi lastenlevy jossain vaiheessa iltaa, joka päätyi aina soittimeen saakka! Ei sillä toki, että pikkusiskoni kyllä onnistui ylittämään kaikki odotukseni tämän lahjan suhteen antamalla pullon alkomahoolia ja kaksi muumitikkaria, että niin, kiitos, paras syntttärilahja ikinä eiku!

   Kaiken kaikkiaan oli kivaa, huippuu, siistii, tässä oli nyt vain aikalailla pintariipaisu meikäläisen synttäreistä. Nyt sitä ollaan taas vuoden vanhempia ja viisampia luonnollisesti siinä ohella. Vielä ens viikonloppuna olisi sukulaisten kera kakkukahvittelut, mulla olisi tiedossa tässä parin päivän vapaatkin töistä kaiken lisäksi, että saan ottaa ihan rennosti ja huokaista oikein olan takaa ( eli armotonta vauhtia muokkailla kuvia eiku ). Tämä aikuinen nainen kuitenkin nyt kiittää ja kuittaa tältä erää suunnaten katseensa uuteen Teen Wolfin jaksoon, ihme kyllä nimestään huolimatta erittäin koukuttava sarja, suosittelen btw! Mutta nähdään taas seuraavassa postauksessa! :)

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

8/26/2014

Pihlajanmarjamaista

"Syksyn tunnistaa punaisista pihlajanmarjoista" pihlaja3 pihjalat
kukattakana Heya! Tämä on niitä harvinaisia kertoja, kun mulla näppäimistön sankarilla lyö päässä ihan tyhjää, että mitäköhän tuota kirjoittelisi. Mä en ole itte asiassa tehnyt mitään maailmaa mullistavaa, josta saisin inspiraatiota huikeaan verbaaliseen ilmaisuun miten olen sitä, tätä ja tuota näinä viime päivinä puuhaillut, jotenka näillä eväillä mennään! Esimerkiksi koko eilinen meni lahjakkaasti Nikon synttärilahjan metsästykseen, mulla oli ideat aivan nollassa, lähettelin epätoivoisia itkuparkuwhatsappviestejä kavereille, kunnes sitten koin kultaisen ahaa-elämyksen ja keksin omasta mielestäni aivan perfekton idiksen. Mä en kehtaa sitä vielä täällä paljastaa, että jos tuo Niko sattuukin eksymään lukaisemaan tätä, ettei mene yllätys piloille, mutta syyskuun alussa sitten! Ei sillä, että ei mulla itsellekään ole ollut suuria synttärilahjatoiveita, hehe!

   Mutta hei, viininpunaiset farkut ovat silkkaa puhdasta rakkautta ( paitsi myös kissankarvat ovat pihkassa noihin ), tuollaisessa asussa lähdin kotopuoleen juhlistamaan äiteen synttäreitä ja minähän hullaannuin ihan kokonaan taustalla olevaan kellahtaneeseen pihlajaan. Yhtä kakun syöntiä tämä syksy, kun kaikilla on juhlapäiviä, sentään Nikon kanssa pidetään kahvittelut samana päivänä! Ja hei, mä en malta odottaa viikonloppua, sillä sen lisäksi, että vietän synttäreitäni, nimittäin Tuuli tulee pitkästä aikaa tänne kyläilemään jeij! Jotenkin sellainen kutina mulla on, että saatetaan ehkä videota kuvailla, sen julkaisukelpoisuudesta en tosin mene vannomaan, kattellaan sitä sitten! Mutta mä toivottelen teille oikein hyvää loppuviikkoa ja palaillaan taas pian! :)

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

8/23/2014

Syksy on harmaa

"Vettä sataa, ripsii, ropisee, ja mä oon hukannut sateenvarjoni, damn" aikaharmaalloista kuihtuunekukatki muhkealaukku VESIPISAROITA onnekseisadavettä
Moikkamoi! Kyllä minä eilen kirosin Suomen syksyn aina Timbuktuun saakka ja takaisin, erityisesti vesisade joutui mustalle listalleni. Minä niin reippaana olin oikein laittautunut vapaapäivänäni, kivat vaatteet päälle kiskaissut, kuvauspaikan huolella valinnut ( eli mahdollisimman syrjäinen paikka, jonne kukaan ei koskaan ikinä milloinkaan eksy ) ja mitäkö alkoi satamaan, kun autolla paikan päälle pääsin, no totta kait vettä, vieläpä erityisen ärsyttävästi ripsimällä. Kymmenisen minuutin jälkeen sää kuitenkin selkeni, kipitin innoissani kiireen vilkkaa ulos, mutta enhän minä ehtinyt kuin jalustan pussista kiskaista pois, kun sadeukko muistutti olemassaolostaan, back to the car. Vain bloggaajajutut, istuin siellä autossa sitten sellaisen tunnin ajan, että pääsin kuvailemaan ylipäätänsä, eikä tähän säätämiset vielä loppuneet.

   Miten paljon ihmetystä kamera jalustoineen rannassa voi aiheuttaa, ilmeisesti todella paljon, nimimerkillä kokemusta on. Nimittäin pari vanhemman puoleista pyöräilijää jäivät yhdessä päivittelemään sitä ilmeisen uskomatonta näkyä toisilleen. "Kato tuolla on kamera, mitä kamera, niin kamera, kato kamera", kuului kummaksuntaa vähän väliä pusikkojen seasta, yritäpä siinä poseerailla itselaukaisimen kanssa, kun tämä pariskunta kuikuilee sieltä uteliaana. Ja totta kait mun kamerasta loppu akku vielä loppujen lopuksi, puuh! Mutta kyllä näistä kuvista ihan kivoja tuli pienistä muuttujista huolimatta, ihmeen nopiasti sain nämä jopa photoshopista ulos tänne blogin puolelle ( eli eilinen ilta oli täydellinen nolife koneen parissa toisin sanoen )!

   Mutta hei, tuossa yhdessä kuvassa vilahtava musta laukku, mä en ole varma, että onko se tätimäinen kauhuus vaiko tilavuudella hurmaava ihanuus. Mä en kyllä maksanut siitä penniäkään, vaan bongasin tuon kirpparin saa ottaa -laatikosta, vähän siinä oli toki kulumaa, mutta mä värittelin pahimmat vedenpitävällä tussilla piiloon, joten close enough kuin uusi. Mitä te tykkäätte? Kiikutanko suorilta käsin parempiin käsiin? Hihhii ja se olisi enää viikko mun synttäreihin, hyvä syy päivitellä sivupalkissa olevaa kuvaa, kun pitää yksi vuosi ikään samalla lisäillä! Mutta hei, meikäläistä odottaa uusi jakso True Bloodia, jotenka se on morjensta tältä erää! :-)

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

8/19/2014

Horsmien keskellä

"Close enough prinsessakiharat, eivätkä sormetkaan palaneet"
kiharaa kivamaisema kuihtuvat horsmat rehuja
Moikkamoi! Minä tiedättekö koko kesän ihailin horsmien upeita värejä, mielessäni pohdin, että noiden keskelle mä kipaisen ikuistamaan kauneutta. Mutta kesä tuli ja meni, eikä muistitikulle tallentunut yhtäkään, ei ainuttakaan kuvaa horsmilla höystettynä. Puhumattakaan siitä lupiinipellosta, jota metsästin kissoin ja koirin, mutta ei, yksittäisiä tapauksia vain tien reunoilla. Viikonloppuna kuitenkin käydessämme kotopuolessani lähdin metsään kävelemään kera kameran, aurinko oli juuri sopivasti hiljalleen laskemassa taivaanrannan taakse ja kuka olisikaan uskonut, että kuihtumassa olevat horsmat voivat näyttää aivan uskomattoman upeilta, kokonainen aukea täynnä noita, vau, kyllä siinä silmä lepäsi!

   Ja voi, pakkohan mun oli päästä kokeilemaan äiteen puikkokiharrinta, kun ystäväisenä Tuuli lähetti whatsappissa kuvan yli-ihanista prinsessakiharoista, jotka tämän kaveri oli tehnyt hänelle. Kyllä minä kirosin sitä juuttaan vehjettä, miten tällä voi saada yhtäkään nättiä kiharaa aikaiseksi, mutta aikani, kun siinä tappelin, niin jonkinmoiset kikkurat niistä tuli, harjoitus varmaan tekisi tässäkin suhteessa mestarin. Mä, kun yleensä suoristusraudalla vain taivuttelen hiuksiani suuntaan jos toiseen, niin oli jännä kokeilla, että mitenkäs se tuollainen vempele oikein toimii. Ja nyt on taas kirkkaat latvat muutes, kun raskin ostaa uuden sävytteen, jeij! Tosin hiuskriisi alkaa pukata päälle, pitäiskö kokeilla vaihtelua välillä?

   Mutta niin, tuolla aukealla oli yksi iso ongelma ottaa kuvia omasta pärstästä. Jalusta oli jäänyt kämpille, hovikuvaaja Nikoni kuurasi autoani innokkaasti, pikkusisko ei millään suostunut lähtemään kaveriksi, mutta kappas vain, kerta se on ensimmäinenkin napata äitee mukaan. Tosin oman vaikeusasteensa asiaan toi hihnoista kiskovat koirat, kameran käytön pikaopetus, pikku vikoja. Niin ja huomasitte varmaan, että olen luopunut palleromaisesta vesileimasta, muutenkin pitäisi blogia uudistaa (?). Mutta eiköhän lopetella tämä postaus tähän, työt nimittäin alkavat piakkoin, joten se on moro! :)

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

8/17/2014

Melkone sorsabongari

"Tähtäimessä mulla on kokonainen sorsalauma, räpsistä vaan"
istutaan sorsseli sellaista sorsa jeeaa
Se olisi morjensta taas! Sitä mukaan, kun illat pimenee, niin musta tuntuu, että vuorokaudesta loppuu tunnit armottomasti kesken, yh. Ihan hirrrmuisesti kuvia odottamassa pääsyä photoshopin veitsenteräviin hampaisiin, mutta minne ne mun tunnit oikein katoavatkaan. Jumitan päivittämään huutopistenettiä, jokos joku kiva objektiivi olisi halvalla huudettavissa, erehdyn eksymään youtuben ihmeelliseen maailmaan, katon mukamas vain yhden jakson ja sitten syvennyn säätämään palkkeja kohdilleen odottavassa kuvassa, oho kohta pitääki lähtä töihin, niinpä niin. Syyskuussa mä aloitan vielä opiskelemaan itsenäisesti mun tulevaa medianomitutkintoa eteenpäin, huhuh, lisää tunteja vuorokauteen jookos!

   Mutta mitäkö harvinaista mä innostuin tekemään viime viikolla, kun iltavuoroon oli aikaa vielä pari tuntia, mä en lähtenyt autolla liikenteeseen. Nappasin kamerarepun ja jalustan mukaan ja varmaan ensimmäistä kertaa koko kesänä hyppäsin pyörän selkään. Paitsi totta kait, kun se on ollut mulla vuodesta nakki ja pottumuussi, niin takarengas ei ollut mitenkään ihailtavassa kunnossa enää, Niko onneksi korjasi asian. Mutta niinhän se yleeensä menee, kun jotain saa kuntoon, niin toinen paikka sanoo ihtesä irti. Ja justiinsa, kun sain pyöräilykärpäsen pureman, niin vaihteet sanoo, että nyt riitti, argh! Mutta oli kiva pieni reissu kuvailla yksinään, sorsat oli mukavaa "seuraa" tosin!

   Mä en muutes malta odottaa, että saan ompelukoneen korjaamolta taas käyttööni, toivottavasti piakkoin! Nimittäin tuo peplumpaita kaipaisi pienimuotoista kavennusta kipeästi, pikapelastuksena olen käyttänyt hakanneuloja, ei oikein ole toimiva systeemi harmi kyllä. Ei sillä, että mulla on muutenkin kasa vaatteita, joille on suuret suunnitelmat mielessä, pitäisi vain saada aikaiseksi tuunailtua niitä uuteen uskoon, tussitkin olisi kotopuolesta sopivasti lainassa taiteiluun. Mutta hei, mitenkä teillä on koulut lähteneet käyntiin tai tämä alkava syksy ylipäätänsä? Musta tuntuu, että villasukat saa tätä menoa kaivella esille, nokkakin paleltuu, kun sen ulos työntää eiku. Mutta hei, oikein hyvää alkavaa viikkoa teille ja nähdään taas pian uuden postauksen merkeissä! :)

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

8/13/2014

Huolettomia ovat kesäillat

"Sovittaisko vaikka silleen, ettei kesä ole vielä ohi, jookoskookos"
melkobueno kaide kelluvatlehdet kivikko siltavie
Heya! Vettä on satanut nämä viimeiset pari päivää kuin esterin takamuksesta konsanaan, sinne taisivat samalla nämä ihanat lämpöhalvauskelit huuhtoutua mukana. Mutta ei hätä ole tämän näköinen, vielä minä ehdin kesämekon kiskaista niskaan eräänä kauniina iltana, rientää kuvia napsimaan ilman paleltumisvaaraa, huhuh! Samalla näiden kuvien muokkaaminen on tuonut helpotusta sisällä nyhjöttämiseen sateen koputtaessa ikkunaan vaativasti ja ikävään, joka on kohdistunut erityisesti kesään, voi olisi pitänyt tehdä sitä, tätä ja tuota.. Mulla oli kaiken kaikkiaan mukava kesä, vaikken maailmaa valloittanutkaan, syönyt tarpeeksi jäätelöä, uinut jokaisena mahdollisena helteisenä päivänä taikka viettänyt ainuttakaan piknikkiä puistossa, ehkä ensi vuonna sitten.

   Mutta totta tosiaan, ehkä jotkut teistä Nelly.comin innokkaista selailijoista tunnistavat tuon Club ällän mekkosen. Ei sillä, että kuolasin näitä varmaan koko viime talven, tuollainen olisi siis aivan täydellinen, melkeinpä hiiri lipoi jo tilaa nappia alejen aikaan. Vielä, kun kommenteissa luki, että lyhyt malliltaan, innostukseni oli suorastaan maksimaalisessa huipussaan! Yritäpä löytää lyhyenä kadun tallaajana vaikka maksihametta, joka ei ole turvallisuusriski hukuttaen varposet kangasmassaan. Niin tosiaan jäi tilaamatta silloin, mutta oioi, mähän löysin tämän kirpparilta huiman kolmen euron hintaan jo kesäkuussa pääsykokeissa rampatessa, ei pahemmin vain ole blogissa tätä ennen pyörinyt, upsidiisi. Juuri tällaisten ihanuuksien takia on kuitenkin kiva koluta kirppareiden rekkejä!

   Niin ja voi sentään, pienet on ilot, mutta kyllä minun silmääni miellytti lukea aamulla uutinen kuinka postista tulee taas posti, vihdoinkin, ei oikein tuntunut luontevalta sanoa, että haenpas paketin Itellasta eiku. Lisäksi sivistin itseäni tänään elokuvan verran, mun oli siis aivan pakko nähdä tämä kohuttu Tähtiin kirjoittettu virhe -leffa, kun siitä on joka paikassa ollut halloota sen silmiä kostuttavasta vaikutuksesta. Bestis seuraksi, popparit kainaloon ja jännittämään, että onko se nyt niin hyvä kuin kerrotaan. Ja pari tuntia myöhemmin, mulla oli edelleen simmut päässä, herkkua vielä jäljellä, järkytys, miten tämä nyt näin surullinen oli, damn. Mitä mieltä te olitte muutes kyseisestä leffasta, osuiko ja upposiko? Mutta hei, tässäpä taisivat olla höpöttelyt tältä erää, nähdään taas pian! :)

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

8/10/2014

Tunnelma vähintäänkin autio

"Ei taida juna mua kyytiin napata vaikka kuinka peukkua näyttäisin"
aikaautioo keitetäänkökahvit supgraffiitti upouusicloseenough moiksun
Kukkuu! Meno täällä blogissa näinä parina päivinä on ollut yhtä autiota kuin tuolla hylätyllä vanhalla juna-asemalla, missä jokunen aika sitten käytiin räpsimässä kuvia ajan kuluksi. Olisi kiva sanoa, että mä olen mennyt siellä sun täällä, ettei koneella ole ollut yksinkertaisesti aikaa istuskella, mutta todellisuus on se, että oon vaan suoraan sanottuna laiskotellut ja kuvien muokkaamisen sijaan keskittynyt löhöämään sohvalla taktiikkana seuraava jakso heti edellisen perään. Noh aina ei voi olla mikään superihminenbloggaaja, joten annettakoon anteeksi hiljaisuuteni muuallakin somessa, terveisin ehkä laiskin instan päivittäjä ikinä! Oli muutes hauska katsoa tuossa toissapäivänä ihan ensimmäisiä otoksia järkkärillä ja verrata niitä näihin nykyisiin räpsyihin, paljon sitä lyhyessä ajassa voi oppia! Tosin kulutan mä photoshopinkin parissa enemmän aikaa, liekkö siinä osa syy eiku.

   Mutta hei, mä en ole ikinä kertonut teille, että mä pelkään, kammoksun, inhoan käärmeitä, niin eläviä kuin kuolleita. Ja arvatkaapas, mikä siinä hiekkatiellä jökötti muurahaisten ruokana, kun tallusteltiin kohti asemaa, no totta kai litistinyt herra luikerokyy, meinasi muutes tyssätä koko kuvausreissu siihen! Oli muutenkin melkoisen eläimellinen reissu, kun pupukin tuli moikkaamaan meitä, mutta sepä loikki sen saman tien pois, kun objektiivin oli saanut vaihdettua zoomiputkeen. Ja totta kait pari hassua hirven jalkaluuta jökötti rakennuksen vieressä, pikku vikoja. Niin ja hei, musta on jotenkin harmillista, että tuo vanha juna-asema on sotkettu grafiiteilla sun muilla roskilla ja paikat muutenkin hajotettu, on se aikoinaan varmasti komia ollut!

   Kertokaapa muutes kommentteihin vaikka olisko teillä toivomusta jonkinmoiselle astetta erikoisemmalle postaukselle? Vai jatketaanko perinteisellä kuvat ja teksti siihen päälle tyylillä? Mun päässä on kyllä kutkutellut ajatus videon tekemisestä pitkästä aikaa, mutta aihe on ollut yhtä hukassa kuin mun saman parin sukat, jotenka tuotatuota, idean poikaset ovat enemmän kuin tervetulleita tähän osoitteeseen! Mutta eiköhän tämä autio tunnelmainen postaus päätetä tähän ja sanota heiheit tältä erää! Nähdäänpä taas pian! :)

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

8/05/2014

Polkujen punahilkka

"Vähän niin kuin punahilkka olisi hukannut hilkkansa metsikköön"
polkujentallaaja mitänäkyy seläntakanaaurinko katsemaassa vähäniikupunahilkka
Heipsun kamuset! Mun elokuun alkuun ovat kuuluneet aurinkoiset, helteiset päivät, popparipussi kainalossa True Bloodin ( yh, kohta loppuu jaksot!! ) tuijottaminen, töitätöitä, pulahdukset lämpimään järviveteen, nice try kuvaushetket ja kuvien loputon muokkaaminen, puuh! Itte asiassa mä en olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, kun sain ensimmäisen pokkarini joululahjaksi, että jonakin kauniina päivänä mulla on blogi, kourassa ikioma järkkäri, mutta tässä sitä ollaan, ihan huisia! Kaiken lisäksi mulla on ihan hirrmuinen objektiivikuume, olisko teillä suosituksia 40mm ja 18-135mm ( ja pöydän alla lojuavan 70-300mm ) uudeksi kamuliksi? Justiinsa sopivasti synttärit alkavat uhkaavasti lähestyä, vähän sillä silmällä olen päivitellyt tori.fin ja huutonetin uusia ilmoituksia aamuin illoin eiku mitä!

   Voi jumpetti sentään, en tiiä teistä, mutta mä kyllä olen ihastunut näihin kuviin jollain kierolla tavalla. Ja tuo kuvausreissu oli vähän sellainen hetken mielijohde pulikoimisen jälkeen, hiukset takussa, meikit vähän miten sattuu nuhraantuneena, päällä olevat vaatteetkin vain ensimmäiset sellaiset, joissa ulkona ei kokisi äärimmäistä lämpöhalvausta. Alun perin tarkoituksena, kun oli vain leikitellä kameran eri asetuksilla, oppia kaikkea uutta ja jänskää, ilman minkäänlaisia "blogikelpoisuuspaineita" ja hokkuspokkus, kivojahan näistä tuli photoshopin hampaissa! Pitää varmaan jatkossakin suosia tällaisia extemporereissuja poikaystäväni kanssa!

   Niin ja näköjään, mä en ilmeisesti osaa pitää näppejäni irti opiskelusta välivuotenakaan, vaan töiden ohella suunnitelmissa olisi suorittaa journalismiopintoja verkossa pois alta minkä kerkiän avoimen ammattikorkeakoulun kautta, että niin, sellainen "välivuosi" mulla tiedossa. Ei ainakaan tekemisen puutetta luulisi olevan luvassa, ehkä tämä samalla lievittää mun orpouden tunnetta, kun kaikki muut ovat koulussa. Mutta hei, nyt riittää höpinät, jääkaapissa mua nimittäin odottelee suklaavanukasihanuus ja koneella kutkuttelee uusi jakso, jotenka adios, nähdään taas pian! :)

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

8/02/2014

Virallisesti välivuosi

"Kuka olisikaan uskonut, ettei koulu kutsukaan mua tänä syksynä" minisilta eiooihanlupiineja pörröpää kivapallotausta
Moikkamoi! Tämä postaus on blogihistoriani sadas sellainen, ihan hullua, vastahan minä mietin pääni puhki nimeä tälle sivustolle! Ja kaiken lisäksi ollaan jo elokuun puolella ja silti meille tänne Suomeen lupaillaan paahtavia superhelteitä, ihan huisia, ehkä tämä kesä jatkuu pitkälle syksyyn, hope so! Musta tuntuu vain ihan oudolle, kun kaikkialla on puheita, märehtimistä, kauhistelua koulujen alkamisesta, lehtimainoksetkin ovat täynnä mitä erinäköisempiä ilmoituksia, koulutarvikkeet meiltä halvalla, reput nyt alennetuin hinnoin ja niin edelleen. Ja tosi asiahan tällä hetkellä on, ettei tämä tyttö koulun penkille palaakaan tänä syksynä, mitenkäs tässä nyt näin oikein pääsi käymään?

   Viime vuoden opiskelin insinööriksi tietotekniikka puolella, mulla oli aivan mahtava luokka, vasta pääsin aloittelemaan tuutorihommia, mutta tuon ajan aikana myöskin tajusin, ettei tämä ole ainakaan tällä hetkellä sitä mitä minä haluan. Te, jotka olette seurailleet blogiani pidempään, muistatte varmaan keväisen panikoinnin pääsykokeista, teipatut uutiset makuuhuoneen seinälle aikajanana muun muassa. Ja totta tosiaan, tämä kesä on ollut yhtä suurien päätösten aikaa, hullunmyllyä, tunteet ja ajatukset ovat heitelleet laidasta laitaan. Mä hylkäsin yliopistopaikkani, otin vastaan journalismiopinnot ammattikorkeakoulussa, mutta en aloitakaan opintojani vielä tänä syksynä.

   Luvassa ei ole siis vielä uuden kämpän metsästämistä, muuttamista toiselle paikkakunnalle, tunnelmia uusista opinnoista, katellaan niitä tarkemmin sitten ensi vuoden puolella. Olo on vähintäänkin haikea, tuntuu kaiken lisäksi ihan oudolta, ettei vanhoja tuttuja luokkalaisia näe enää samaan malliin, kahvilassa vietetyt juttuhetket, hajoamiset fysiikan tunneilla, violetteja haalareita ei kiskotakaan enää jalkaan, sad story. Kesätyöstäni tulikin työpaikkani täksi välivuodeksi, saa nähdä tosiaan, että mitä tästä tulevasta vuodesta oikein tulee, teinkö mä oikean ratkaisun, toivottavasti! Tällaisia tunnelmia tällä kertaa, nähdään taas pian! :)

Milloin sinulla alkaa koulut? :)


Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This