9/21/2016

Kolme kuukautta myöhemmin

Hei. Moi. Terve. Heipähei.

Tämä tuntuu niin oudolta. Siitä on nyt rapiat kolme kuukautta, kun viimeksi tuijotin tätä tyhjää tekstikenttää. On tapahtunut niin paljon kaikkea, että en mä tiedä edes mistä aloittaa.

Viime kerralla me jäätiin Barcelonan jälkeisiin tunnelmiin. Ehkä siitä olisi hyvä jatkaa.

IMG_7338.jpg

Mä kirjoitin ja valokuvasin koko kesän työkseni. Kävin tapahtumissa ja tilaisuuksissa, kuuntelin ihmisten tarinoita ja mietteitä, kuvittelin mielessäni natsaavia otsikoita. Elin toimittajan arkea, jossa kalenteri oli täynnä merkintöjä ja tapaamisia, eikä vapaa-ajalla tehnyt mieli kirjoittaa ja valokuvata vielä vähän lisää.

IMG_0469.jpg

Kun vuosi sitten surkuttelin, että haluan tänäkin vuonna festareille, se kyllä toteutui. Yhtenä päivänä Kainuun Musiikkijuhlat, seuraavana iltana jakamassa drinkkiä E-Typen kanssa Nallikarissa. Bäkkäri ja Softenginen pojat. Teleks ja tuulilasin nurkkaan. Egotrippi ja matkustaja.

IMG_9524.jpg

Mun kesä oli ikimuistoinen, opettavainen, stressaava, elämyksiä täynnä.

Illat juostiin pokémoneiden perässä ja mietittiin elämän tarkoitusta, kun serverit kaatuivat.

Ja kohti uusia seikkailuja ollaan menossa. Ensi viikolla Lontoo ja matkakuume on huipussaan.

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

6/01/2016

Barcelona

IMG_7865.jpg IMG_7306.jpg IMG_7631.jpg IMG_7421.jpg IMG_7425.jpg

Iiiiii! Huikeat kuusi päivää Barcelonassa ovat nyt takanapäin. Vaikka tässä on nyt pari päivää ehtinyt totutella ajatukseen, että Suomessa sitä ollaan taas, niin on jotenkin vaikea summata pääkohtia järkevästi tähän postaukseen. Niin paljon tuli koettua kaikkea uutta, että pää on vieläkin pyörällä.

Mulle tämä meidän Barcelonan reissu oli ensimmäinen sellainen, että lennetään jonnekin kauemmas, eikä vain laivalla mennä Tallinnaan tai Tukholmaan. Onneksi matkatoverini Tuuli on kokeneempi maailmanmatkaaja, jotenka ei ihan ummikkona tarvinnut ihmetellä, että mites kaikki turvatarkastukset sun muut lentokentällä.

Mähän olin ihan äimän käkenä, kun näin palmut ensimmäistä kertaa. Tuijottelin niitä ihan hölmönä vielä seuraavanakin päivänä ja sitä seuraavana. Ja kirkas merivesi oli jotain niin ihmeellistä, samoin vessan ovet, jotka aukesivat väärään suuntaan.

Meidän hotelli tai oikeastaan oma huoneisto oli ihan huippu paikalla. Metro löytyi ihan kulman takaa, rannalle pääsi näppärästi jalan ja totta kai sydäntä lämmitti kahden korttelin päästä löytyvä Lidl. Niin ja nähtävyyksiä näkyi jo ulos kadulle astuessa, joista hyvänä maamerkkinä toimi Torre Agbar pilvenpiirtäjä.

Mutta summa summarum, meidän reissu oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Mikään ei jäänyt harmittamaan, että voi kun ei nyt ehditty tuolla ja tuolla käymään. Eikä eksytty, ainakaan pahasti, saatiin herttaiselta naiselta reittiohjeet ennen kuin oltiin ihan totaalisen hukassa. Metrostakin selvittiin. Ja takaisin Suomeen.

Tämä postaus on nyt tällainen kevyt startti Barcelona-aiheisille postauksille, joita tiputtelen tässä kesäkuun aikana sitä mukaan, kun saan matskut valmiiksi. Siihen saakka, moikka! :-)

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

5/19/2016

Viimeaikaisia puuhasteluita

IMG_6099 (2).jpg

Mulla soi Spotifystä Paras fiilis! -lista. Fiilistelen tätä jo kolmatta päivää putkeen.

IMG_6073 (2).jpg

Ahertanut valmistujaislahjojen parissa. Mä olen vallannut koko olohuoneen niiden tekoa varten, kaikki välineet kätevästi sekaisin lattialla. Harmi kyllä en voi paljastaa vielä mittää, ettei yllätykset mene piloille. Ehkä mä jaan lopputulosten helmiä, kunhan juhlahuumasta on ensin toivuttu.

Innostuin toissa yönä klikkaamaan Sekaisin-sarjan ensimmäisen jakson ennen nukkumaanmenoa ja kohta sitä kello kolme yöllä oltiin hiippailemassa hakemaan yöpalaa. Oli niin koukuttavan hyvä, että aamuyöhön katsottiin ja hykerreltiin mustalle huumorille.

IMG_6092 (2)-Edit.jpg

Ollaan käyty Murun kanssa ulkona lenkillä sään salliessa. Se on niin tykännyt kävellä edestakaisin läheistä metsäpolkua. En vaan tiedä uskaltaako samoille suunnille ihan heti mennä, kun viime kerralla koin ei-niin-kivan-yllätyksen. Huumeneula tai ei, hyvin epämääräinen sellainen, ei tehnyt mieli jäädä sen pahemmin ihmettelemään, kissa kainaloon ja äkkiä pois. Hyi.

Olen monena päivänä editoinut yömyöhään videota. Valehtelematta lähes tulkoon vuorokauden tunnit täyttävän editoinnin tulos oli alle kolmen minuutin leipomiselämys.

IMG_6037 (2).jpg

Mä en vaan jotenkin hahmota koko asiaa, että kolmen päivän päästä olen matkalla kohti Barcelonaa. Ihan hassua miten syksyisestä wa-viestin idean poikasesta kaikki lähti. Me ollaan oikeasti lähdössä. Niiku aikuisten oikeasti. Ihan hullua.

Eniten mua jännittää ehdottomasti lentäminen, koska viimeksi ,ja sen ainoan kerran lentokoneessa olen istunut ysiluokalla, ja sekin oli niinkin kauas kuin Helsinkiin. Tänään pitäisi aloittaa miettimään, että mitäkäs sitä pakkaa mukaan, ettei tartte sunnuntaina pää kolmantena jalkana juosta kaupoissa, että ei apua tartteen vielä sitä tätä ja tuota. Ja pyykätäkin pitäisi, ettei sunnuntaina hiustenkuivaaja huuda viimeistä päivää.

En tiiä ehdinkö postailemaan ennen reissua tai ajastanko ensi viikolle mittää, mutta palaillaan viimeistään matkan jälkeen palmupuiden täytteisissä kuvissa. Niitä on nimittäin luvassa paljon.

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

5/10/2016

Aurinkoinen juustokakku

Heippa!

Mä oon innostunut juustokakuista. Siis sellaisista, joissa ei tarvitse pelätä, että huutaako palohälytin kohta. Niin helppoa, tyrkkäät vain jääkaappiin yöksi ja seuraavana päivänä pääsee herkuttelemaan, nam!

Äitienpäivää ajatellen päätin kokeilla erilaista juustokakkua. Jotain raikasta, hedelmäistä ja siitä se ajatus aurinkoisesta sitten lähti.

IMG_6982.jpg

Pikaisen googlettelun jälkeen löysin hyvältä vaikuttavan ohjeen maku.fi sivustolta.

POHJA

200 g kaurakeksejä
100 g leivontamargariinia
1 tl inkivääriä

TÄYTE

4 kpl liivatelehtiä
2 1/2 dl vispikermaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1/2 dl sitruunamehua

PINNALLE

3 kpl liivatelehtiä
1/2 dl sitruunamehua
2 dl persikkaa säilykkeenä ( kannattaa tehdä vähän reilummin, että riittää paremmin )

IMG_6986.jpg

Hienonna keksit pohjaa varten monitoimikoneessa. Sekoita joukkoon sulatettu rasva ja inkivääri.

Painele pohjataikina irtopohjavuoan ( 24 cm ) pohjalle leivinpaperin päälle.

Vaahdota vispikerma ja lisää joukkoon notkistetty tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri.

Upota liivatelehdet kylmään veteen. Purista liivatteista ylimääräinen vesi ja liuota ne kuumennettuun sitruunamehuun.

Kaada jäähtynyt liivateseos ohuena nauhana juustotäytteeseen ja sekoita tasaiseksi. Levitä täyte pohjan päälle vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli ( tai muutamia tunteja ).

Upota liivatelehdet kylmään veteen pintaa varten. Kuumenna sitruunamehu ja liuota liivatteet siihen. Soseuta persikat monitoimikoneessa ja kaada sitruunamehuseos sekaan. Kaada seos juustomassan päälle ja anna hyytyä vielä ainakin tunti jääkaapissa ennen tarjoilua.

IMG_6991.jpg

Oli muutes hyvää! Kelpasi äiteelle ja muille niin hyvin, että teen tätä myös pikkusiskon ylppäreihin. Pitää pitää peukut pystyssä, että onnistuu silloin myös yhtä hyvin. Ja kesällä voisi kyllä testailla muitakin juustokakkuja :-)

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

5/02/2016

Kesälomalla

IMG_6459-Edit.jpg IMG_6462-Edit.jpg

 Aamulla satoi vettä ja ketutti.

Viimeinen koulupäivä tälle keväälle, vähän ehkä sellainen haikea fiilis. Ensimmäinen vuosi taputeltu pakettiin. Syksyllä jo tuutoroin uusia tulokkaita, hui.

Metsästin täydellisesti istuvia bikineitä, vaikka viime vuonna uudet ostin. Hypistelin kesäkimpsuja ja mietiskelin, että tää näyttäis niin hyvältä Barcelonan kaduilla.

Vappu tuli ja meni, mutta munkkeja jäi.

Game of Thronesin uusin jakso kutkuttaisi kovasti kahtoa, mutta toisella on vielä kouluhommat kesken. Pitää malttaa odottaa.

Illalla paistoi aurinko ja hymyilytti, kesäloma alkoi.

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

4/26/2016

Kevättä sisustukseen

kevättäsisustukseen

Moikkamoi!

Tämä on ehkä hieman väärä päivä postailla kevättä ilakoivaa postausta. Täällä ainakin on eilisestä saakka satanut vettä, onpa välissä lumihiutaleita myös leijaillut. Kaikin puolin erittäin ankeaa sään puolesta.

Mutta ei anneta sen häiritä.

IMG_4818.jpg

Mulla on lojunut jo jonkin aikaa kaapeissa kehyksiä odottaen päivänvaloon pääsyä. Kaikenlaisia tekosyitä, ettei ole kuvia, pitäisi teetättää, ei ole paikkaa, ei jaksa, ehkä huomenna. Mutta nyt lumien sulaessa sain inspiraation pistoksen, että N-Y-T.

Ja vaikka ite nyt sanonkin, niin kyllä eteisen lipasto sai sitä jotakin. Kunnon sellainen tsemppaus ennen kuin lähtee uuteen seikkailuun kämpän ulkopuolelle. Mä tykkään! Vielä kun samanlaisen innostuksen myllerryksissä viitsisi tarttua toimeen, niin saisi loputkin kehykset pois kaapista pölyttymästä..

IMG_4816.jpg

Jotenka jos tekoprosessi hitusenkin kiinnostaa, niin seuraavat pari minuuttia kannattaa uhrata videon kahteluun. Ei mulla muuta, toivottavasti huomenna jo paistaisi aurinko!



Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

4/24/2016

Viime viikonloppu

IMG_5937.jpg IMG_5970.jpg IMG_5867.jpg IMG_5972.jpg

Hups, alkuperäinen plääni oli postailla tämä viikko sitten, kun olisi ollut ehkä hitusen ajankohtaisempi. Ei voi mitään. Oon ollut niin kiireinen kahtomaan muistin virkistykseksi Game of Thronesin aikaisempia tuottareita. Ja totta kai kouluhommia, katugalluppia kevään muodista ja muuta mukavaa. Kesäloma häikäisee jo silmissä suorastaan.

Jotenka palaillaanpa viime viikonlopun tunnelmiin. Pitkästä aikaa olin yökyläilemässä ystäväiseni luona. Edellisestä kerrasta ei ollutkaan kuin mitä sellaiset nelisen(?) vuotta. Ehkä ihan hyvä nähdä ennakkoon, kun tämä kaksikko suuntaa toukokuun loppupuolella Espanjan aurinkoon. Näillä näkymin seuraavaksi kohtaamme bussissa matkalla kohti Helsinkiä, hurjaa, paitsi pakkaamisen lomassa pitää tietenkin facetimettaa.

Mutta itse viikonlopusta. Oli sellainen mukava irtiotto arjesta. Haettiin pitsaa ja karkkipussi, ettei tarvinnut tyhjällä vatsalla kittuutella. Käytiin ottamassa kuvia ja sain yhden koulutehtävän pois alta, kiitos vain malleille. Pienen pitäjän parhaat turistikohteet kierrettiin, ajeltiin muuten vain. Lähempänä puolta yötä juoruiltiin vielä keittiössä, kun toinen teki juustokakkua.

Näistä asioista oli tuo viikonloppu muun muassa tehty.
Ei mitään erikoista tai maata mullistavaa, mutta silti niin parhautta.

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

4/14/2016

Kesää odotellessa

IMG_3902 IMG_3901 IMG_3899

Moikka!

Mä en tiedä mitä mun pitäisi kirjoittaa.

Pitäisikö mun kertoa ihan huipusta roolikuvauspäivästä, jolloinka tanssijoiden vaatevaraston ovet aukaistiin meille tuleville toimittajille. Mitä hullumpia ideoita kuka esittää mitä ja kuinka haaveeni kävivät toteen, kun keijukaisena liihottelin koulun parkkipaikan viereiseen metsään keikistelemään rekvisiitan kera.

Pitäiskö mun todeta, että hyvää kuuluu, mutta harmittaa kieltämättä, kun nopeimmat olivat ehtineet viedä pilkkahintaiset Kastehelmi tuikkukipot  Valkean avajaisissa. Toki hyvä olisi varmaan mainita, että uudet Kivi kipposet koristavat nyt olohuoneen seinähyllyä.

Entä olisiko hyvä jaaritella, että oon ihan fiiliksissäni, kun viimeisiä kursseja viedään, kevät on täällä, ulkomaanmatka lähestyy ja saa kesän tehdä oman alan hommia. Jännittää, mutta samalla en malta odottaa.

Niin.. Mitähän tähän tosiaan osaisi kirjoittaa. Kesää odotellessa.

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

4/07/2016

Sleek MakeUp

sleek

Moikka!

Palaillaanpa taas tänne blogin puolelle höpöttelemään. Kamera on kyllä ollut käytössä nyt viime aikoina enemmän kuin koko talvena, mutta jotenkin tuntuu, etteivät kuvat ole olleet sellaista varsinaista blogimateriaalia. Esimerkiksi jos mun luokkalainen on toiminut mallina koulutehtävään x, niin en mä koe, että mun pitäisi just niitä kuvia jakaa täällä blogissa. Löytyköhän tästä sepustuksesta nyt punaista lankaa ollenkaan..

Mutta joo. Palataan itse asiaan, niihin meikkeihin.

sleekkaikki

Mä oon tosi laiska laittautumaan ja ylipäätänsä kokeilemaan mitään uutta meikkauksen suhteen. Sama hyväksi todettu ripsari on ollut käytössä viimeiset pari vuotta ja meikkivoidekin vaihtuu vain hyvin harkitusti. Ja oon just sellainen tarjoushaukka, että viimeiseen saakka kittuutellaan menemään ja odotellaan, että jokos sitä seuraavassa tarjouslehdessä olisi jonkinmoista alea.

Ja sitten mä eksyin hyvien kokemusten lukemisen jälkeen Sleekin nettisivuille ja pian olikin jo tilaus tehtynä. Ajattelin, että nyt repäistään kunnolla ja kokeillaan jotain uutta. Jotenka käydään läpi mitä paketissa oikein oli ja vähän mietteitä, että mitäkä oon tykännyt uusista meikeistä.

highlight

Highlightning Palette - Precious Metals

Mun lemppari. Sävyt ovat aivan käsittämättömän pigmenttisiä ja parasta on, että vaikka noissa onkin blingblingiä, niin ei tartte murehtia, että parin tunnin päästä koko naama olisi kimalteleva discopallo.

En mä mikään meikkiexpertti ole, mutta uskaltaisin väittää, että kasvot saa sellaista terveennäköistä hehkua. Tykkääntykkään!

kulmat

Brow Kit - Dark

Tämä paletti tuotti mulle todellista päänvaivaa, koska en osannut millään päättää, että minkä ihmeen värin tilaan. Otin sitten tuon Darkin, koska kuvassa se näytti sellaiselta suht viileältä, mutta parin testauksen jälkeen olen kallistunut tulokseen, että taitaapi olla sittenkin liian tumma mulle.

Itse tuotteessa ei ole mitään vikaa, kyllä tuolla saa nätit kulmat loihdittua. Värit ovat tosi pigmenttisiä ja pysyvät hyvin, varmaan jatkaa matkaansa siskon meikkipussiin tämä ostos.

contour

Face Contour Kit - Light

Contour on se juttu tänä päivänä. Mäkin ajattelin hypätä kelkkaan mukaan ja tilata jonkinmoisen paletin alkuun pääsemiseksi. Mua pelotti, että tämä vaaleinkin värivaihtoehto olisi liian tumma, mutta oon tykännyt. Tai sitten oon tietämättäni kävellyt koululla jäätävät tummat viivat poskissa.

Ajaa asiansa, mä en ole vain mikään expertti varjostusten suhteen, joten tosi varovaisesti olen yrittänyt parhaani mukaan sutia. Mutta kyllä sen huomaa, että ihan erilailla saa korostettua just sitä mitä haluaa ja vähän muotoa kasvoihin siinä samalla.

blush

Blush - Rose Gold

Tästä mä olin lukenut hehkutuksia vähän sieltä ja täältä, siitä inspiroituneena tilasin itsekin. Tosi nätti sävy, mutta voinkohan mä sanoa, että olin hieman pettynyt kaiken sen hypetyksen jälkeen. Ei tämä nyt mitenkään mullistanut mun maailmaa.

Eikä merkittävästi eroa älyssään olevasta Rimmelin poskipunasta, mutta ehkä se kertoo toisaalta jotain, kun tämä Sleekin on ollut päivittäisessä käytössä ja Rimmeli on taas vajonnut meikkipussin pohjalle.. Ei siis ollut ihan hukkaostos kuitenkaan.

kaikkimeikit

Mun kokemus sekä Sleekin nettikaupasta että meikeistä oli tosi positiivinen. Tuotteet tipahtivat postiluukusta alas abouttirallaa viikossa ja mä oon ollut oikeasti yllättynyt näiden laadusta. Osa paleteista oli pienempiä kuin mitä kuvasta saamani käsityksen mukaan, mutta uskon kyllä, että pigmenttisyyden ansiosta tulevat kestämään kuitenkin suht hyvin. Varmaan tilailen toistekin jotain, kunhan vanhat alkavat näyttää loppumisen merkkejä. Tai sit hurahdan ostamaan testiin jotain uutta ja jännää.

Ja periaatteessa saman asian voi kahtoo myös videon muodossa!



Onko teille Sleekin meikit entuudestaan tuttuja? Löytyykö kokemuksia?

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

3/29/2016

Katti ulkosalla

IMG_4643.jpg Outside IMG_4651.jpg IMG_4649.jpg IMG_4614.jpg

Ei vautsit mikä sää tänään oli.

Aurinko ilahduttamassa, lämpömittari kohoamassa plussan puolelle päivän mittaan, fiilis, että tänään mä haluan ottaa kuvia. Kerrankin silleen, että mä olisin puhtaasti laukaisinta painamassa, enkä keikistelemässä päivän neule + farkut asukokonaisuutta.

Ainut pieni ongelma. Ei mulla ole malleja jonossa saakka valmiina kuvattavaksi, poikaystäväkin julisti jo, ettei hänestä enää yhtäkään kuvaa. Seuraavaksi paras vaihtoehto tähän hätään oli sohvalla päiväunia nukkuva Muru.

Raukkaparka luuli, että taasko sitä reissuun lähdetään, kun kaivelin valjaita kaapista. Ei oikein innostunut ajatuksesta, mutta kun ulos päästiin niin johan mieli muuttui. Niin vikkelään kipitteli, ettei kameran kanssa perässä meinannut pysyä. Aina, kun olin kyykkyyn asettunut valmiina ottamaan vuosisadan otosta oli Muru pinkonut joko puskemaan jalkojani tai uusien tuoksujen perässä lähtenyt liihottelemaan.

Mutta tulipahan lyötyä kaksi kärpästä samalla iskulla. Katti pääsi nauttimaan kevään alkuhuumasta ja mä sain uusia kuvia muokkausjonon jatkoksi. Nyt ajattelin kuitenkin käpertyä Murun viereen sohvalle eväiden kanssa ja jatkaa lukuelämystä Valtaistuinpeli-kirjan parissa, niin koukuttava!

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

3/28/2016

Palasia pääsiäisestä

IMG_3948.jpg IMG_3904.jpg IMG_4020.jpg IMG_4074.jpg IMG_3879.jpg

Moikka!

Pääsiäisen suoma pidennetty viikonloppu tarjosi meille oivan tilaisuuden pyörähtää kotopuolessa. Niin oli moni muukin päättänyt suunnata kohteeseen x, sillä menomatkan ruuhka oli paikoittain aivan järkyttävää. Parhaimmillaan kahdeksankympin alueella körryyteltiin menemään kahtakymppiä jos sitäkään. Onneksi liikenne harventui sitä mukaan, mitä korvemmaksi maisemat muuttuivat.

Ei me pääsiäisenä oikeastaan sen kummempia erikoisuuksia tehty. Syötiin pashaa, sitruunapiirakkaa, pitsaa, naminami lohta ja muuta herkkua. Naureskeltiin, kun Muru oli kaapannut jostain koristetipupoloisen ja sen perässä juoksenteli ja muka oli olevinaan niin petokissa. Vaihdeltiin majapaikkaa, että ehdittiin olla meidän molempien porukoiden luona yökyläilemässä.

Tänään paluumatkalla koin toivonpilkahduksia, että sieltä se kesä tulee. Talvitakissa oli kuuma, auton lämmöt oli käännetty siniseen päin, aurinko häikäisi niin, että silmiin sattui. Ostinpa myös tämän vuoden ensimmäisen jäätelönkin, jäätelökesä 2016 on nyt virallisesti korkattu.

Sellainen ei-niin-erikoinen pääsiäinen meillä. Huomenna karusti heti kahdeksalta paluu arkeen.. Mutta näkyillään taas!

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

3/24/2016

Itsensä ylittämisestä

IMG_3125.jpg

Itsensä ylittäminen, omalta mukavuusalueeltaan poistuminen ja uskaltaminen ylipäätänsä ovat sellaisia asioita, joita en ole välttämättä halunnut varta vasten tehdä – ainakaan kovin vapaaehtoisesti.

Olen aina ollut sellainen ujohko, jännittäjä, murehtija, entä jos -tyyppi. Mulla on jäänyt jotkut asiat kokonaan tekemättä ja harmittamaan, kun en ole yksinkertaisesti vain uskaltanut, kehdannut, viitsinyt. Ajatellut liikaa muiden mielipiteitä ja jättänyt asian lopulta sikseen.

IMG_3129.jpg

Tällä viikolla meillä oli osana uutta valokuvauskurssia tehtävä, joka sai mut saman tien ajattelemaan, apua, tätä mä olen just vältellyt. En todellakaan ollut varautunut, että ensimmäisellä tunnilla meidän pitäisi lähteä koulun alueelta pois ja mennä tuosta vaan ottamaan kontaktikuvia kymmenestä tuntemattomasta henkilöstä. Eikä suoritukseen oltu annettu tolkuttomasti aikaa.

Sellainen pieni paniikki oli heti takaraivossa kolkuttelemassa, että mitäköhän tästä nyt tulee. Mun ennakko-oletus oli, että ei nyt kukaan suostu tuosta vaan kuvattavaksi.

Noukin hirveässä kiireessä kämpiltä kameran matkaan yrittäen samalla syödä sämpylää ja suuntasin läheiseen puistoon. Ajattelin, että mun teemana on erilaiset ulkoilijat. Oli sellainen aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta päivä ja kirosin parkkipaikalla kameran säätöjen kanssa. Ei tästä mitään tulisi.

IMG_3134.jpg

Vähän matkan päästä eräästä autosta nousi hieman vanhempi mieshenkilö, joka vähän kummastuneena ehkä katseli, että mitäs tuo tuossa kamera kaulassa oikein hommaa. En edes ehtinyt jännittää, kun hymyssä suin lähestyin tätä herraa, että anteeksi saanko häiritä hetkeksi, esittelin itseni ja kysyin saisinko ottaa teistä kuvan. Ja mähän sain.

Mä olin ihan oikeasti yllättänyt, kun kukaan ihmisistä ei ollut mitenkään töykeä pysäytellessäni heitä hiihtoladulla. Ainoastaan yksi nainen pinkoi karkuun suksillaan, ettei häntä saa kuvata. Muuten mun kuvauspyyntöihin suhtauduttiin alkuhämmennyksen jälkeen tosi hyvin.

IMG_3123.jpg

Alle puolituntia ja kymmenen henkilöä kuvattuna muistikortille. Hiihtäjiä, lenkkeilijöitä, frisbeegolfin nakkelijoita.

Kun istahdin autoon, en mä voinut kuin hymyillä. Mä olin tehnyt sen. Ylittänyt itseni. Tuntui muuten hyvältä.

Nyt erityisesti viime vuosina mä olen oppinut tarttumaan tällaisiin haasteisiin paremmin ja oikein patistamaan itseäni. Kyllä mua edelleen jännittää ja saatan miettiä kaikkein pahimman skenaarion, mutta mä en ole antanut sen estää samalla lailla kuin ennen, koska tiedän, että siitä selviää. Jos ei muuten niin ainakin yhtä kokemusta rikkaampana.

Ensimmäinen päivä kassalla oli niin jännittävä, että kysyin keski-ikäiseltä mieheltä henkkareita vahingossa, mutta ei maailma siihen kaatunut.

Ensimmäinen haastattelu juttua varten tuntui maailmanlopulta, en mä osaa, entä jos mokaan, mutta siitä selvittiin. Seuraava olikin jo helpompi tehdä ja sitä seuraava oli jo paljon sujuvampi.

Hain perus- ja kv-tuutoriksi. Ajattelin, että nyt repäistään. Harkitsen vakavasti vaihtoon lähdön mahdollisuutta, mikä olisi vielä pari vuotta sitten ollut varmasti mahdoton ajatus.

IMG_3122.jpg

En mä nyt välttämättä heti huomenna ole kaduilla ikuistamassa ihmisiä, mutta mulle erityisesti tämä koulutehtävä jäi mieleen sellaisena hyvänä ja opettavaisena kokemuksena. Kyllä mä pystyn, pitää vain uskaltaa ylittää itsensä ja astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Eikä se haittaa jos vähän jännittääkin.

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

3/21/2016

Testikuvailua

IMG_3372.jpg img1111 copy IMG_3373.jpg

Tämä Sigman 18-35 f/1.8 objektiivi on aivan huikea. Mä voisin ihan oikeasti kehua tätä maasta taivaisiin, mutta ehkä mä yritän hillitä innostustani, koittaa kertoa fiiliksistä näin parin päivän testailun perusteella.

Polttoväli on suhteellisen pieni zoomiputkelle. Ei siis oteta lähikuvia linnuista joen toisella puolella, mutta näin esimerkiksi blogimaailmaa ajatellen on just passeli asukuviin, tuotteiden kuvaamiseen, eikä sisätiloissa välttämättä tarvitse pakitella ulko-ovelle saakka.

Kiinteä valovoima on ihan parhautta. Voi zoomailla edes takaisin, eikä muutu miksikään. Videopätkiä kuvatessa ei siis tarvitse huolehtia, että kuva muuttuisi tummemmaksi/vaaleammaksi.

Mä luin tosi paljon arvosteluita tästä objektiivista ennen ostoa ja abouttirallaa kaikissa puhuttiin kuinka terävää jälkeä sillä saa aikaiseksi. Allekirjoitan. Ihan uskomatonta, ei kyllä jää primen jalkoihin tämä zoomi. Melkeinpä ahdistaa, kun ottaa naamasta lähikuvaa, tuntuu, että kaikki ihohuokoset pistävät oikein silmään.

Mutta joo, ylläolevat kuvat napattiin ensimmäisellä parkkipaikalla, mikä eteen sattui kauppojen hieromisen jälkeen. Tukka vähän takussa, kädet hihojen sisässä lämmittelemässä, mitäs sitä pienistä. Eiköhän mun mielipide tästä uutukaisesta ole tullut aika hyvin selville, jotenka oikein kivaa alkanutta viikkoa ja näkyillään taas! :-)

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This