3/29/2016

Katti ulkosalla

IMG_4643.jpg Outside IMG_4651.jpg IMG_4649.jpg IMG_4614.jpg

Ei vautsit mikä sää tänään oli.

Aurinko ilahduttamassa, lämpömittari kohoamassa plussan puolelle päivän mittaan, fiilis, että tänään mä haluan ottaa kuvia. Kerrankin silleen, että mä olisin puhtaasti laukaisinta painamassa, enkä keikistelemässä päivän neule + farkut asukokonaisuutta.

Ainut pieni ongelma. Ei mulla ole malleja jonossa saakka valmiina kuvattavaksi, poikaystäväkin julisti jo, ettei hänestä enää yhtäkään kuvaa. Seuraavaksi paras vaihtoehto tähän hätään oli sohvalla päiväunia nukkuva Muru.

Raukkaparka luuli, että taasko sitä reissuun lähdetään, kun kaivelin valjaita kaapista. Ei oikein innostunut ajatuksesta, mutta kun ulos päästiin niin johan mieli muuttui. Niin vikkelään kipitteli, ettei kameran kanssa perässä meinannut pysyä. Aina, kun olin kyykkyyn asettunut valmiina ottamaan vuosisadan otosta oli Muru pinkonut joko puskemaan jalkojani tai uusien tuoksujen perässä lähtenyt liihottelemaan.

Mutta tulipahan lyötyä kaksi kärpästä samalla iskulla. Katti pääsi nauttimaan kevään alkuhuumasta ja mä sain uusia kuvia muokkausjonon jatkoksi. Nyt ajattelin kuitenkin käpertyä Murun viereen sohvalle eväiden kanssa ja jatkaa lukuelämystä Valtaistuinpeli-kirjan parissa, niin koukuttava!

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

3/28/2016

Palasia pääsiäisestä

IMG_3948.jpg IMG_3904.jpg IMG_4020.jpg IMG_4074.jpg IMG_3879.jpg

Moikka!

Pääsiäisen suoma pidennetty viikonloppu tarjosi meille oivan tilaisuuden pyörähtää kotopuolessa. Niin oli moni muukin päättänyt suunnata kohteeseen x, sillä menomatkan ruuhka oli paikoittain aivan järkyttävää. Parhaimmillaan kahdeksankympin alueella körryyteltiin menemään kahtakymppiä jos sitäkään. Onneksi liikenne harventui sitä mukaan, mitä korvemmaksi maisemat muuttuivat.

Ei me pääsiäisenä oikeastaan sen kummempia erikoisuuksia tehty. Syötiin pashaa, sitruunapiirakkaa, pitsaa, naminami lohta ja muuta herkkua. Naureskeltiin, kun Muru oli kaapannut jostain koristetipupoloisen ja sen perässä juoksenteli ja muka oli olevinaan niin petokissa. Vaihdeltiin majapaikkaa, että ehdittiin olla meidän molempien porukoiden luona yökyläilemässä.

Tänään paluumatkalla koin toivonpilkahduksia, että sieltä se kesä tulee. Talvitakissa oli kuuma, auton lämmöt oli käännetty siniseen päin, aurinko häikäisi niin, että silmiin sattui. Ostinpa myös tämän vuoden ensimmäisen jäätelönkin, jäätelökesä 2016 on nyt virallisesti korkattu.

Sellainen ei-niin-erikoinen pääsiäinen meillä. Huomenna karusti heti kahdeksalta paluu arkeen.. Mutta näkyillään taas!

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

3/24/2016

Itsensä ylittämisestä

IMG_3125.jpg

Itsensä ylittäminen, omalta mukavuusalueeltaan poistuminen ja uskaltaminen ylipäätänsä ovat sellaisia asioita, joita en ole välttämättä halunnut varta vasten tehdä – ainakaan kovin vapaaehtoisesti.

Olen aina ollut sellainen ujohko, jännittäjä, murehtija, entä jos -tyyppi. Mulla on jäänyt jotkut asiat kokonaan tekemättä ja harmittamaan, kun en ole yksinkertaisesti vain uskaltanut, kehdannut, viitsinyt. Ajatellut liikaa muiden mielipiteitä ja jättänyt asian lopulta sikseen.

IMG_3129.jpg

Tällä viikolla meillä oli osana uutta valokuvauskurssia tehtävä, joka sai mut saman tien ajattelemaan, apua, tätä mä olen just vältellyt. En todellakaan ollut varautunut, että ensimmäisellä tunnilla meidän pitäisi lähteä koulun alueelta pois ja mennä tuosta vaan ottamaan kontaktikuvia kymmenestä tuntemattomasta henkilöstä. Eikä suoritukseen oltu annettu tolkuttomasti aikaa.

Sellainen pieni paniikki oli heti takaraivossa kolkuttelemassa, että mitäköhän tästä nyt tulee. Mun ennakko-oletus oli, että ei nyt kukaan suostu tuosta vaan kuvattavaksi.

Noukin hirveässä kiireessä kämpiltä kameran matkaan yrittäen samalla syödä sämpylää ja suuntasin läheiseen puistoon. Ajattelin, että mun teemana on erilaiset ulkoilijat. Oli sellainen aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta päivä ja kirosin parkkipaikalla kameran säätöjen kanssa. Ei tästä mitään tulisi.

IMG_3134.jpg

Vähän matkan päästä eräästä autosta nousi hieman vanhempi mieshenkilö, joka vähän kummastuneena ehkä katseli, että mitäs tuo tuossa kamera kaulassa oikein hommaa. En edes ehtinyt jännittää, kun hymyssä suin lähestyin tätä herraa, että anteeksi saanko häiritä hetkeksi, esittelin itseni ja kysyin saisinko ottaa teistä kuvan. Ja mähän sain.

Mä olin ihan oikeasti yllättänyt, kun kukaan ihmisistä ei ollut mitenkään töykeä pysäytellessäni heitä hiihtoladulla. Ainoastaan yksi nainen pinkoi karkuun suksillaan, ettei häntä saa kuvata. Muuten mun kuvauspyyntöihin suhtauduttiin alkuhämmennyksen jälkeen tosi hyvin.

IMG_3123.jpg

Alle puolituntia ja kymmenen henkilöä kuvattuna muistikortille. Hiihtäjiä, lenkkeilijöitä, frisbeegolfin nakkelijoita.

Kun istahdin autoon, en mä voinut kuin hymyillä. Mä olin tehnyt sen. Ylittänyt itseni. Tuntui muuten hyvältä.

Nyt erityisesti viime vuosina mä olen oppinut tarttumaan tällaisiin haasteisiin paremmin ja oikein patistamaan itseäni. Kyllä mua edelleen jännittää ja saatan miettiä kaikkein pahimman skenaarion, mutta mä en ole antanut sen estää samalla lailla kuin ennen, koska tiedän, että siitä selviää. Jos ei muuten niin ainakin yhtä kokemusta rikkaampana.

Ensimmäinen päivä kassalla oli niin jännittävä, että kysyin keski-ikäiseltä mieheltä henkkareita vahingossa, mutta ei maailma siihen kaatunut.

Ensimmäinen haastattelu juttua varten tuntui maailmanlopulta, en mä osaa, entä jos mokaan, mutta siitä selvittiin. Seuraava olikin jo helpompi tehdä ja sitä seuraava oli jo paljon sujuvampi.

Hain perus- ja kv-tuutoriksi. Ajattelin, että nyt repäistään. Harkitsen vakavasti vaihtoon lähdön mahdollisuutta, mikä olisi vielä pari vuotta sitten ollut varmasti mahdoton ajatus.

IMG_3122.jpg

En mä nyt välttämättä heti huomenna ole kaduilla ikuistamassa ihmisiä, mutta mulle erityisesti tämä koulutehtävä jäi mieleen sellaisena hyvänä ja opettavaisena kokemuksena. Kyllä mä pystyn, pitää vain uskaltaa ylittää itsensä ja astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Eikä se haittaa jos vähän jännittääkin.

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

3/21/2016

Testikuvailua

IMG_3372.jpg img1111 copy IMG_3373.jpg

Tämä Sigman 18-35 f/1.8 objektiivi on aivan huikea. Mä voisin ihan oikeasti kehua tätä maasta taivaisiin, mutta ehkä mä yritän hillitä innostustani, koittaa kertoa fiiliksistä näin parin päivän testailun perusteella.

Polttoväli on suhteellisen pieni zoomiputkelle. Ei siis oteta lähikuvia linnuista joen toisella puolella, mutta näin esimerkiksi blogimaailmaa ajatellen on just passeli asukuviin, tuotteiden kuvaamiseen, eikä sisätiloissa välttämättä tarvitse pakitella ulko-ovelle saakka.

Kiinteä valovoima on ihan parhautta. Voi zoomailla edes takaisin, eikä muutu miksikään. Videopätkiä kuvatessa ei siis tarvitse huolehtia, että kuva muuttuisi tummemmaksi/vaaleammaksi.

Mä luin tosi paljon arvosteluita tästä objektiivista ennen ostoa ja abouttirallaa kaikissa puhuttiin kuinka terävää jälkeä sillä saa aikaiseksi. Allekirjoitan. Ihan uskomatonta, ei kyllä jää primen jalkoihin tämä zoomi. Melkeinpä ahdistaa, kun ottaa naamasta lähikuvaa, tuntuu, että kaikki ihohuokoset pistävät oikein silmään.

Mutta joo, ylläolevat kuvat napattiin ensimmäisellä parkkipaikalla, mikä eteen sattui kauppojen hieromisen jälkeen. Tukka vähän takussa, kädet hihojen sisässä lämmittelemässä, mitäs sitä pienistä. Eiköhän mun mielipide tästä uutukaisesta ole tullut aika hyvin selville, jotenka oikein kivaa alkanutta viikkoa ja näkyillään taas! :-)

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

3/20/2016

Sigma 18-35 f/1.8 A DC HSM

IMG_3437.jpg

Heips!

Eilen oli jännä päivä. Ei mulla aamulla herätessäni ollut mitenkään sellainen olo, että tänään kameralaukun asukkaat saisivat uuden tuttavuuden. Mutta niin kävi, eikä kyllä kaduta.

Olin jo pidemmän aikaa uteliaana tutustunut tähän Sigman ainutlaatuiseen zoomiin. Lukenut arvosteluita, tutustunut huolella ominaisuuksiin, silloin tällöin katsellut käytettyjen tarjontaa, mutta ajatellut, että ehkä sitten joskus.

IMG_3462.jpg

Eilen kahtelin taas Tori.fin tarjontaa ja ihan uteliaisuudesta laitoin viestiä yhdelle myyjälle, että olisiko objektiivi vielä myynnissä – olihan se.

Seuraavaksi sitä oltiinkin hieromassa kauppoja ja hetken päästä kuvaamassa uusia muistoja.

IMG_3475.jpg

Sigman 18-35 f/1.8, ei tätä kyllä ole turhaan hehkutettu. Valovoimainen zoomi, vau.

Isokokoinenhan tämä on, eikä mistään keveimmästä päästä muutenkaan. Erikoista tässä on, ettei zoomatessa objektiivi kasva tai mulle tällainen on ainakin ihan uutta. Tarkennus on nopea, tarkka ja suht hiljainen kaveri.

Testailukuvia on kyllä luvassa, kunhan saan ne photarista ulos. Voin kuitenkin ehdottomasti suositella, tämä on justiinsa, eikä melkein passeli omaan käyttööni. Paitsi. Nyt mä tarvitsen uuden kameralaukun, koska ei tää sinne mahdu, varsinkaan ollessaan kiinni rungossa. Ei toivoakaan.


Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

3/17/2016

Linkkaa blogisi suosikit

Image Map
Bannereita klikkaamalla pääset tutustumaan blogeihin paremmin.

Kiitoksia kaikille teille bloginsa linkanneille näin yhteisesti! Nyt on kaikki kaluttu läpi ja mä ainakin löysin monta kivaa blogia seurattavaksi. Kokosin tähän postaukseen nyt muutamia lemppareita, toivottavasti tässä olisi teillekin uutta luettavaa.

Tutustu toki myös seuraaviin blogeihin: Unelmannuppuja, Jennajulia, M's Secrets ja Older Than Yesterday. Ja huomio te matkailusta kiinnostuneet, kurkkikaa ihmeessä tätä matkablogia! :-)

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

3/14/2016

DIY Uutta ilmettä olohuoneeseen

teippiäpöytään

Moikka!

Meillä täällä kämpässä on vallinnut täydellinen erimielisyys sisustuksen suhteen. Siinä missä omaa silmääni miellyttäisi enemmän sellainen vaalea yleisilme, niin talon toinen asukki vannoo tummemman olevan tyylikkäämpi. Tämä on sellainen ikuisuustaisto ja molemmin puolin ollaan tehty myönnytyksiä, onhan tämä sentään kummankin koti.

Se on siis ihme jos ollaan samaa mieltä jostain uudesta sisustushankinnasta, ja se on varmaa, että asiasta käydään kyllä sanallista vääntöä. Ja niin minäkin olin ensin puistelemassa päätä, ettei jumantsuukkeli meidän sohvapöytää kyllä teippailla.

teippiii

Meidän sohvapöytähän on parinkympin Ikean aarre. Ei mitään korkeakiiltopintoja tai muitakaan hienouksia, ihan perus simppeli valkoinen. Tässä ei nyt ole ennen ja jälkeen kuvia, mutta lähtötilanne oli siis vitivalkoinen pöytä.

Teippauksessa on käytetty kontaktimuovia. Löytyy ihan vaikka Prismasta. On vaikka mitä kuvioita ja väriä, mattaa ja kiiltävää.

Pöydän pinta sai uutta ilmettä korkeakiiltoisesta valkoisesta ja alaosa muuttui kokeilumielessä puiseksi. Ja vaikka mä kovasti epäilin ensin, että mitäköhän tuosta nyt tulee, niin ainakin tuo korkeakiiltoisuus saa pöydän näyttämään heti paljon tyylikkäämmältä. Natsaa hyvin nyt tv-tasoon.

teippiäpöytätäynnä

Kätevää näissä teipeissä on, että ne saa näppärästi pois, kun alkaa kyllästyttää.

Eikä tarvita sen erikoisempia välineitä teipin paikoilleen saamiseksi. Toki omanlainen haaste on saada ilman ilmakuplia kiinni, mutta ihan siistiä jälkeä tuli vetelemällä valokuvakehyksellä. Ja hiustenkuivaaja on aika näppärä kuumentamiseen, jos kuumailmapuhallinta ei ole käden ulottuvilla.

Kannattaa ehdottomasti hommata rulla, joka on vähintään yhtä leveä kuin vaikka se pöydän pinta. Helpottaa kummasti hommaa, eikä tule ikäviä saumoja.

teippaushommia

Oma kokemukseni näistä on, että helppoa piristystä sisustukseen. Kätevästi voipi seuraavana päivänä päättää, että en mä tästä tykkääkään ja teipata vaikka uusiksi. Meillä on kontaktiteippiä käytetty myös keittiönpöydässä ja onpa Niko päällystänyt tietokoneensakin näillä.

Onko tällaiset kontaktimuovit teille tuttuja? Ja hei, miltä valkoisen ja puun yhdistelmä näyttää sohvapöydässä?

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

3/13/2016

@Yyteri

yyterijameri vihreyttänäkyvissä yyterisiellä
Moikka!

Vaikka Porin reissulta onkin kotiuduttu jo takaisin kotia, niin kuvia silti riittää. Tänään pureudutaan merisiin maisemiin ja palataan hiihtoloman tunnelmiin. Kyllä muuten kelpaisi vielä mökissä köllötellä..

Yhtenä päivänä käytiin Yyterissä mutka. Hymyilytti vaikka merituuli oli kylmä, ja tukka oli enemmän naamalla kuin nätisti järjestyksessä. Maisemat olivat kieltämättä aika lumiset, eikä rantaleijonia, merihirviöitä tai vesipetoja pahemmin näkynyt. Oli kiva kuitenkin käydä fiilistelemässä muutakin kuin vain kauppoja ja kirppareita, vaikka ei tuolla rannalla kauaa tarennut ihmetellä.

Ja hei, huomaatteko blogin ulkoasussa muutamia hienoisia muutoksia? Banneri meni vaihtoon, navigointipalkki koki muutoksen ja sivupalkki vaihtoi ilmettä. Isoin juttu lienee kuitenkin, että nyt tämän blogin pitäisi olla reagoiva eli mukautua selaimen koon mukaan  ainakin toivottavasti!

Jotain pientä saattaa olla luvassa vielä, kun sisäinen koodarini on päässyt valloilleen. Välilehdet ja kirjanmerkit ovat täynnä kaiken maailman ideoita ja tutoriaaleja, saa nähdä moniko lähtee kokeiluun. Mutta miltäs tämä uudistunut ulkoasu näyttää?

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

3/11/2016

Mökkeilyä

muruistuupenkillä heinikkopori yyterinrannoilla lämpöisetsukattakkatuli siltaaaaaaaa

Me ei suunnattu pohjoiseen laskettelurinteiden juureen. Ei lastattu autoa suksilla, laudoilla, monoilla, eikä edes lumikengillä. Me lähdettiin etelään.

Lähtö oli lauantaina. Tavanmukaisesti kello kahdeksan reikäreikä kaikki istuvat autossa suunnitelma ei toteutunut. Kinasteltiin kenen vuoro on ajaa, pysähdytäänkö Kokkolaan vai Vaasaan massua täydentämään.

Perillä Porin kuppeessa odotti ihana mökki. Lämpiävä sauna. Keittiön kaappien yllä kiipeilevä kissa. Kuka nukkuu missäkin huoneessa, moneltako laitetaan aamulla herätyskellot soimaan.

Kierrettiin kirppareita, kyläiltiin sukulaisten luona, ajeltiin maisemareittejä, päiviteltiin kylmää merituulta Yyterissä, saunottiin ja fiilisteltiin klassikoita Iskelmän tahdissa. Katsottiin murhamysteereitä, paistettiin makkaraa, naureskeltiin kissojen touhuille.

Keskiviikkoaamu koitti liian aikaisin. Pakatut kassit, muovipussit, matkalaukut odottamassa ovensuussa. Haikein mielin pitkä ajomatka takaisin, kamerassa monta hetkeä ikuistettuna, vieraskirjassa terveiset seuraaville asukkaille.

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This

3/03/2016

Linkkaa blogisi

linkkaablogisipart2
Moikka!

Mä en ole pitkään aikaan tehnyt linkkaa blogisi -postausta, jotenka eiköhän hiihtolomalle kirmatessani olisi mitä otollisin aika laittaa tämä pystyyn. Saan täydennettyä lukulistaa taas näppärästi.

Laita siis 15.3 mennessä blogisi linkki pienen kuvauksen kera kommenttipoksiin, niin mä sieltä sitten kahtelen kaikki läpi. Suosikkeja nostettakoon x määrä erilliseen postaukseen.

Ei mulla muuta, näkyillään taas! :)

Share to Facebook Share to Twitter Email This Pin This